*Anemone's Belinda*

Kutsumanimi: Belinda Sukupuoli: naaras Rotu: sileäkarvainen Väri: black tan Syntymäaika: 18.9.2004 Rek.nro: M543-04 Isä: Andien Forestspy Emä: Mira's Åpium Kasv&om: Katriina Hautala † 4.6.2007 raskausmyrkytys

Belinda ja sen crestillinen sisko Anemone's Beatrix ovat ensimmäiset tanini, joista voi sanoa, että niillä on "jonkinlainen" kuvio. ;) Sitä ennen syntyneillä ei ollut silmärenkaita juuri ollenkaan. Belinda on varmaan monen mielestä ylikuvioitu, mutta omasta mielestäni se on täydellinen juuri sellaisena kuin se on. ;) Itse nimittäin pidän siitä, että tania on kunnolla.

Belinda on hyvin huomaamaton marsu. Se pärjää loistavasti laumassaan eikä ikinä aiheuta epäsopua tai vaadi huomiota. Se onkin ihmisen näkökulmasta hieman ujo ja syrjäänvetäytyvä, vaikka kuitenkin kiltti käsitellä. Eli samassa laumassa asuvan Rusetin vastakohta. x) Me kaikki ollaan erilaisia ja niin saavat marsutkin minun puolestani olla.

Belindalla ei ole enää sentään nyt noin reippaasti nenää, kuin tuossa vauvakuvassa, vaan se on ihan nätti black tan. Nyt kun tanista on tullut standardikuvio, on entistä mielenkiintoisempaa ilmoittaa myös niitä näyttelyihin, kun saa kuviostakin kunnon arvostelun. (: Taneja on vähän laidasta laitaan ja Belinda edustaa sitä vähän ylikuvioisempaa äärilaitaa, josta kyllä itse pidän.

2.6.2006 - sileäkarvainen
isä: Anemone's Royal Beauty (am.crest black tan)
1. Anemone's Bettina - black tan - naaras
2. Anemone's Be Loyal - black tan - uros
3. Anemone's Be Royal - black tan - uros

Belinda kesällä 2006 silloisessa kaveriporukassaan. Belinda ei kuvissa ole mitenkään kiinteimmillään, tainnut juuri vieroittaa ensimmäisen poikueensa. ;)

17.5.2007 - sileäkarvainen isä: Anemone's Tony Toffee (grey tan) 1. Anemone's B_____ - black tan - naaras 2. Anemone's B_____ - black tan - uros -ei kuvaa-

Mutta toisella kertaa oli huonompi onni. Poikaset syntyivät liian pieninä ja kuolivat muutaman päivän sisällä. :´( Ja siitä parin viikon päästä selvisi, miksi. Belindalla oli raskausmyrkytys. Ensin mikään ei näyttänyt olevan vialla (paitsi että poikaset kuolivat...), mutta sitten emossa itsessäänkin alkoi näkyä merkkejä. Yleensä emot jatkavat elämäänsä sujuvasti toisten poikasia imettäen, eivätkä todennäköisesti edes ymmärrä surra omia syystä tai toisesta kuolleita poikasiaan. Belinda ei kuitenkaan reagoinut sen kummemmin vieraisiin kuin omiinsakaan näiden elinaikana. Itse asiassa se ei ollut mikään huolehtivaisuuden esikuva sinä lyhyenä aikana, minkä poikaset elivät. Belinda muuttui lyhyessä ajassa yhä passiivisemmaksi ja veltommaksi. Illalla 4.6.2007 se oli nukahtanut ikiuneen.