kutsumanimi: Viennetta rotu: englannin crest väri: p.e.white isä: Andien Solero emä: Nikean Scilla sukupuoli: naaras syntymäaika: 18.7.2003 rekisterinumero: M560-03 kasv.&om: Katriina Hautala nukkui pois 25.11.2006

Viennetta syntyi kuumana kesänä 2003 Scillalle ja Solerolle. Scillan poikasista kaikki eivät selvinneet. Osa sai lämpöhalvauksen tai sitten Scilla ei halunnut imettää niitä tarpeeksi, jos sille tuli hiki pitää kokoajan vauvoja masun alla? Poikasia oli alunperin 4 p.e.white-lapsosta, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Viennetta ja Väinö selvisivät. Väinö on sileäkarvainen uros ja sen omistaa Anne Tikkala. Viennetta on englannin crest tyttö ja sen jätin kotiin. Koska Viennetta on poikanen, joka selvisi kauheista paahteista, se sai nimensä Viennetta-jäätelön mukaan.

Pidin Viennettaa alusta asti todella lupaavana marsuja, mutta se kasvoi todella hitaasti. Tästä syystä se pääsi ensimmäiseen näyttelyynsä vasta Tampereelle vuonna 2004, jossa sen arvosteli Margaret Garver Englannista. Tuossa näyttelyssä Viennetta ei pärjännyt, mutta ilmoitin sen Turkuun heti perään. Siellä se sai Katja Kivipurolta sertin ja oli Rotunsa Paras sekä Best In Show jotain, mutta en muista mikä sija se oli, joten se tulee tänne myöhemmin samoin kuin arvostelut. 2.10.04 Viennetta sai Hanna Lahtiselta toisen sertin ja menestyi muutenkin samalla lailla kuin Turussa.

Viennetta oli jo yhdistetty Hemuliin, joten se ei sitten päässytkään Grand Galaan, johon se oli ilmoitettu molemmille tuomareille. En ollut uskaltanut toivoa ja uskoa, että pariskunta saisi niin nopeasti mitään aikaiseksi. x) Mutta edellisenä päivänä ennen näyttelyä Viennetta oli jo masunsa kanssa siinä pisteessä, ettei sitä millään uskaltanut laittaa näyttelyreissuun raskausmyrkytyksen pelossa ja ei tuomareillekaan olisi mennyt läpi mitkään selittelyt lihavuudesta... ;)

Tässä Petran ottamia kuvia Viennetasta viimeisillään:

Viennetan poikue syntyi 23.11.2004. Petra oli jo aikoja sitten varannut p.e.white naaraan, joten sileäkarvainen tyttö meni tietenkin hänelle. Viennetta sai myös kaksi englannin crest poikaa. Pari vauvakuvaa lisää on täällä.

23.11.2004 - Nikean Hemuli (sk p.e.white)
1. Anemone's Lumipallo - sk - p.e.white - naaras
2. Anemone's Lumipeikko - englannin crest - p.e.white - uros
3. Anemone's Lumiukko - englannin crest - p.e.white - uros

Poikaset pureskelivat Viennetan turkkia vähän ennen luovutusikää aika lahjakkaasti, mutta heti kun karva on palautunut, niin rouvaa olisi ollut tarkoitus taas näyttelyyttää ahkerasti. Viennetta kuitenkin loukkasi silmänsä niin pahasti, että tapaturmasta jäi ikuinen arpi sen silmään. Rouvaa itseään ja sen elämää se ei kuitenkaan haittaa, mutta näyttelyissä Viennetta ei enää sen takia pärjää. Saa kuitenkin olla ylen tyytyväinen, että räppänä saatiin ylipäätään vielä toimimaan!

Tässä osa Viennetan saamista näyttelyarvosteluista:

10.6.2006 - Anemone's Mesimarja (engl.crest d.e.white)
1. Anemone's Ilona - engl.crest - p.e.white - naaras

Viennetan toisella poikueella kävi samoin kuin Viennetalle itselleen sen ollessa ihan pieni. Lapset syntyivät ja kasvoivat kesän mahtavimmilla helteillä ja uskon, että tästä syystä vain Ilona syntyi elossa. Ilonasta ehdittiinkin iloita ja ylpeillä senkin edestä, lupailla sille hienoa näyttelyuraa jne. Mutta tämä upea pieni marsunalku, emonsa kopio, menehtyikin elämänsä ensimetreillä, em. syystä.

Viennetta on tosi kauniin tyyppinen, sellainen lyhyt ja aika tasapaksu pötkö, jossa tosin nuorempana niskakin erottui. ;) Sillä on lyhyt kuono ja pyöreät silmät. Korvatkin ovat suorat, mutta ne saisivat olla kyllä isommat. Jos Viennetta vielä kulkisi näyttelyissä, sen pitäminen kisakunnossa olisi melkoinen urakka, sillä rouvasta on tullut mahdottoman laiska ja mukavuudenhaluinen. Viennetta on piilottanut palavan temperamenttinsa jonnekin talteen ja ottaa mieluummin nykyään rennosti. Yleensä rouva löytyy häkin aurinkoisimmasta kohdasta loikoilemasta ja itseään grillaamasta.

Viennetta on epäluuloinen uusia marsutulokkaita kohtaan ja haluaa pistää ne ensin järjestykseen. Viennetta viihtyy parhaiten pienessä laumassa. Suuressakin se pärjää, mutta saattaa joskus hermostua ja kiusata jota kuta. Huolimatta siitä, että Viennetta on syntynyt ja imetetty suuressa laumassa. Pienemmässä porukassa Viennettaa ei muiden touhut kiinnosta vaan se antaa kaikkien elää oman mielensä mukaan, kunhan eivät häiritse sen löhöilyä.

Lemmikkinä Viennetta on marsu parhaasta päästä. Sillä on luonnetta ja omaa tahtoa, mutta se on aivan ihastuttava käsitellä ja muutenkin aivan mahtava persoona.

Viennetan motto oli aina "mikä ei tapa, se vahvistaa". Sen voi päätellä jo sen elämän hankalasta alkutaipaleesta ja tapaturmasta, jossa se olisi saattanut menettää toisen silmänsä. Nokkosetkin rouva veteli parempiin suihin tuoreeltaan, jos vain sellaisiin käsiksi pääsi. Rajansa se on kuitenkin Viennetallakin.

Ilonan kuoleman aikoihin Viennetan kävely kävi hankalan näköiseksi ja sille ilmestyi pepun päälle patti. Viennetta sai antibioottikuurin, koska patin ja toisen takajalan aristelun arveltiin johtuvan lonkan seudulla olevasta mahdollisesta tulehduksesta. Lääkkeet eivät poistaneet pattia mihinkään, vaikka jalka tulikin paremmaksi. Patista ei myöskään alkanut tulla mätää eikä se kasvanut eikä yhtään mitään. Arvelin, että tuolla ikää ja mahaa se olisi varmaan se kuuluisa rasvapatti, jota marsuille saattaa tulla, mutta jota meillä ei oltu vielä harrastettu. Ei se ainakaan kasvaimelta tai mätäpaiseelta vaikuttanut. Koko patti itseasiassa katosikin jälkeä jättämättä ja elämän luulimme palanneen entiselleen.

Koska kaikki näytti olevan hyvin, astutin Viennetan syksyllä Hannulla. Viennetan ei tarvinnut erota laumastaan kuin yhdeksi yöksi, koska sen kiimaa ei voinut olla huomaamatta sen aiheuttaman yleisen lauman epäjärjestyksen johdosta. Rouva tuli siitä tiineeksi ja kantoi tätä ilmeisesti ainokaistaan pitkään ja hartaasti. Pattia ei sen koommin näkynyt, kun se kerran oli pois lähtenyt, mutta sama koipi alkoi taas kiukutella. Onneksi poikanen syntyi pois tuomasta ylimääräistä rasitusta jalan varaan. Surullista kyllä poikanen löytyi kuolleena. Viennetta koitti parhaansa mukaan imettää toista Bohemian poikasista, mutta sen elämä kävi liian raskaaksi jaksaakseen. Hoitoyrityksistä huolimatta aristelu muuttui ontumiseksi ja sitten se ei enää astunut jalalleen ollenkaan. Ainoa mahdollisuus olisi varmasti ollut yrittää jotain leikkausta, mutta ne ovat terveillekin marsuille hyvin vaikeita. Odotusaikana se ei siten olisi tullut kyseeseen ja sen jälkeen Viennetta oli aivan liian heikko kestääkseen leikkausta. Se oli tosi vaikeaa, mutta lopulta minäkin tajusin päästää tästä rakkaasta marsusta irti ja tehdä niin kuin sille on parasta. :´(

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.

Kirjoittaja tuntematon

Meikäläisen sydän kyllä itkee vielä pitkän aikaa Viennetan perään, sillä se oli ihan täydellinen marsu: mahtava persoonallinen lemmikki, terveinä päivinään näyttelyiden tähdenlento ja se sai myös kauniit poikaset, jotka tosin saimme luoksemme vain hetkeksi aikaa.

Sukutaulu:
Sukusiitosaste 0% tiedossa ja näkyvissä olevien sukupolvien mukaan.